Artikkelihaku

Resiina 4/2016

Kansi 4/2016

» J.B.Snell - Rautatiekuvia Suomesta
» Höyrymatkailua Pietarissa ja Karjalassa
» Gotthardin pohjatunnelin avajaisjuhla

Resiinan historia

Resiina-lehden isä on Eljas Pölhö. Hänen toimestaan ilmestyi kaikkein ensimmäinen Resiina 23.6.1969 (Resiinassa lehden syntymispäivä on se päivä, jolloin lehdelle on hyväksyttynä ja tarkistettuna annettu painolupa). Lehden päätoimittaja toimi tuolloin Seppo Pölhö, Eljaksen isä, koska Eljas ei ollut vielä täysi-ikäinen. Tällöin täysi-ikäisyys tosin saavutettiin vasta 21-vuotiaana.

Ensimmäinen lehti oli vaatimaton, mutta aikakauteen nähtynä melkoinen ponnistus. A4-kokoinen lehti sisälsi yksipuoleisia vahamonistusmenetelmällä tehtyjä sivuja yhdeksän.

Kolme ensimmäistä vuosikertaa jatkettiin vaatimattomasti monisteilla sivumäärän vaihdellessa 9-15 väliltä. Eljas Pölhö toimi päätoimittajana numerosta 5 eli 1/1970, jolloin Resiinan kantta koristi ensimmäinen valokuva. Se esitti JFR:n polkuresiinaa. Eljaksen opiskelutahti kiihtyi ja se vaikutti myös Resiinan ilmestymiseen ja numeron 10 kannessa olikin uhkaavankuuloinen teksti, ettei lähetettäisi etukäteen rahaa tulevista numeroista. Viimeinen Eljaksen toimittama lehti olikin sitten numero 11 (3/1971). Samalla tilauksien perusteella toimitettu lehti siirtyi Veturien Ystävät ry:n jäsenlehdeksi.

VyRy:n sihteeri Hannu Haakista tuli vt. päätoimittaja lehdelle. Lehden koko pienennettiin A5-kokoon, siirryttiin Xerox-monistukseen ja pääasiallisena sisältönä olivat nyt yhdistysasiat. Kesällä 1972 lehdelle saatiin toimittajiksi Raimo Helomaa ja Jukka Nurminen, jotka tekivät jälleen lehdestä A4-kokoisen. Lehti muistutti jälleen Eljaksen Resiinaa. Uusi sivuennätys oli 21!

Lehti ei kuitenkaan toimi ilman (lähes) päätoimista päätoimittajaa. Neljä vuotta ilmestynyttä lehteä ei myöskään haluttu lopettaa, olihan asiaa julkaistu jo 161 sivua. Lehteen tuli onneksi mukaan kynämiehenä tunnettu Pauli Söderholm, joka omistautui lehden teolle. Jo ensimmäinen lehti oli tuplanumero 16-17 ja se löi sivuennätyksen, ollen 24. Mukaan tuli tuolloin myös Suomen Raitiotieseura ry (SRS) sekä Museorautatie Forssa-Humppila ry (MFH). Lehti lehdeltä tilanne parani ja lehti paksuni. Lehdessä oli laajoja tutkielmia, mutta myös oivallinen jako eri nimikkeiden alle. Havainnot-palstalla oli veturihavaintoja, Menneet-palstalla mm. katkelmia vanhoista lehdistä, aikatauluista tai tiedotteista, jotka koskivat rautateitä. Muita otsikoita olivat mm. Utelut, Ulkomaat, Löytötavarat, Kapeat, Leveät ja Vehkeet. Pauli lisäsi mukaan paljon omia ajatuksiaan ja huumoriaan. Sen osoittaa mm. lehden 18 kansi, jonka Pauli piirsi. Siinä menee höyryveturi "viitonen" kyljessään teksti Humpville & Southern ja mukana tietysti valokuvaaja tötteröineen. Seuraavassa numerossa oli Minkiön asema, jonka eteen oli pystytetty Helsingin aseman julkisivulavaste.

Numerosta 18 alkaen lehti monistettiin kaksipuolisesti. Numeron 27-28 kannessa oli jälleen valokuva. Uusi lehden virstanpylväs saavutettiin numerolla 30, joka tehtiin Karkkilan kirjapainossa. Numero 31 oli Loimaan kirjapainon painama. Nyt oli mahdollista vihdoin julkaista muitakin kuin piirroskuvia, ja tätä hyödynnettiinkin varsin hyvin.

Paulillekin tuli valinnan paikka; Resiina tai perhe, ja jälkimmäinen voitti. Pauli toimitti kaikkiaan 590 sivua ja teki Resiinasta mahtavan julkaisun, josta ei voinut luopua. Niinpä Mikko Alameri vaati Matti Bergströmin päätoimittajaksi ja siirtyi itse hoitamaan toimitussihteerin vaativaa tehtävää. Välillä Mikko joutui kasaamaan lehteä varsin paljon, sillä Matti oli päätoimittajakaudellaan mm. armeijassa.

Matti aloitti lehden niukissa taloudellisissa resursseissa ja niinpä heti siirryttiin kaksipalstaisuuteen ja pienennettyyn tekstiladontaan. Tämä pudotti kustannuksia ja hieman ohensi lehteä juttu- ja asiamäärän pysyttyä entisellään. SRS perusti oman jäsenlehden Raition ja jättäytyi pois Resiinasta numerosta 37 (1/1977) alkaen. Jo aiemminkin oli keskusteltu, mitä lehdessä kerrotaan; SRS kun seurasi myös kiskotonta kaupunkiliikennettä ja kaikki eivät sitten pitäneet kaupunkibussiluetteloista yms. Resiina sai ISBN-tunnuksen.

Lehden taso säilyi korkeana ja artikkelit olivat erittäin mielenkiintoisia. Lamakausi alkoi kuitenkin näkyä vuoden 1977 lopulla. Aineistoa oli vielä, mutta ilmoitusmyynti kangerteli, joten sivumäärää ei voinut pitää kovin suurena. Tästä lähti käyntiin eräänlainen oravanpyörä, jossa lehden sivumäärä kutistui ja aineiston toimittajatkin olivat varsin vähässä. Tämä ei ollut päätoimittajan syy, ehkäpä harrastajakuntaa oli lamaannuttanut höyryvetureiden poistuminen liikenteestä ja katoaminen romuksi ja asevarikoille. Uutta dieselveturiharrastajakuntaa ei ollut vielä syntynyt.

Mielestäni yksi kaikkien aikojen parhaista Resiinan kansikuvista somistaa lehteä 4/1977 (40). Siinä on Olavi Karasjoen kuva vuodelta 1952 Eläintarhanlahden poikki savuiselle Helsingin ratapihalle.

Resiinan kymmenvuotisjuhlanumerot 1/1979 ja 2/1979 olivat melkoinen voimanponnistus, mutta lehdistä tuli varsin näyttävät. Ykkös-Resiinassa oli 60 sivua ja kakkosnumerossa vielä 36 ja kansikuvatyttönä päätoimittajan tytär Marina alle kahden vuoden ikäisenä. Muut lehdet tehtiin kustannussyistä 20-sivuisina. Mikko jätti toimitussihteerin paikan juhlanumeroihin ja Mattikin halusi lopettaa, mutta Olavi Kilpiö puhui Matin ympäri.

Numerosta 1/1980 alkaen Resiinassa oli Pienoisrautatiekerhon palsta. Vuonna 1980 Resiinan kustantajiin liittyi Suomen Teknillinen Museoyhdistys ja Tekniikan Museon säätiö. Haluttiin lisää kustantajia, paksumpi tekniikan aikakauslehti. Ajatukset olivat hyviä ja yhteistyö toimi jotenkuten. Mutta puolet lukijakunnasta ei halunnut lukea nahan parkitsemisesta tai sähkövalon tulosta, puolet taas ei välittänyt höyryvetureista tai pienoisjunista. Yhteistyö alkoi numerosta 3/1980 ja kesti numeroon 4/1982, jolloin tiet sovussa erkanivat. Yhteistyö ei ollut riittävän hedelmällistä.

Lehden koko saavutti aallonpohjan numerossa 4/1983 (64). Lehdessä oli vain 12 sivua. Lehti kuitenkin "virkosi", sivumääriä ja uusia jutuntekijöitäkin ilmaantui, joten lehden aineistokin monipuolistui. Se sai oravanpyörän pysäytettyä ja kiinnostus rautateitä kohtaankin alkoi orastavasti lisääntyä. Matti "joutui" mukaan myös Junat-lehden toimintaan ja niinpä päätös Resiinan päätoimittajuudesta luopumisesta kypsyi teoksi asti. Viimeinen Matin lehti oli 4/1985, 32-sivuinen lukupaketti, jonka jälkeen Matilla oli takanaan peräti 10-vuotinen rupeama ja mahtavat 1296 sivua! Näistä Alameren Mikko teki yksin 132 sivua Matin armeija-aikana.

Päätoimittajaksi tuli Markku Nummelin, joka kokosi tuttavistaan toimituskunnan, joka kokoontui säännöllisesti toimittamaan lehteä neljästi vuodessa. Lisäksi lehdelle tuli taittaja, Jorma Attila, joka käytti ammatillista kokemustaan oivallisesti myös Resiinan ulkoasussa. Markku sai mukaan leveäraiteista kiinnostuneita ja painopiste muuttui kapearaiteisista selvästi leveään suuntaan. Numerosta 1/1987 Resiina sai ensi kerran neliväriä - aluksi kansilehdelle, myöhemmin vähän enemmän. Harrastustoiminnan yleinen viriäminen sattui myös tähän saumaan, joten lehden lukijamäärä kääntyi nousuun. Juhlanumero 2/1987 juhlisti VR:n 125-vuotisjuhlaa. Tämä alun perin vain SRHS:n lehdeksi tarkoitettu numero jaettiin myös MRY:läisille. Mahtava ja värikäs lukupaketti sisälsi peräti 108 sivua! SRHS:n ja MRY:kin jäsenkanta alkoi kasvaa ja Resiinan levikki lisääntyä.

Vuonna 1987 tehtiin siis viisi numeroa, muina vuosina normaalit neljä. Lehden koko vakiintui n. 40-48 sivun tuntumaan, mutta jo Jokioisten Museorautatien 10-vuotisjuhlanumero 2/1988 (83) sisälsi 64 sivua. Vuotta myöhemmin Resiina-lehti täytti 20 vuotta ja sitä juhlittiin myös näyttävällä juhlanumerolla, jossa pääkirjoitussanat lausui VR:n pääjohtaja Eino Saarinen. Nyt sivuja oli peräti 116, siis ennätys! Markku jatkoi varmaa linjaa lehden johdossa ja nosti lehden vaikutusvaltaiseksi alan vakaaksi lehdeksi. Markku puursi toimituskuntansa kanssa lehden parissa aina numeroon 4/1996 asti, jonka jälkeen hän vetäytyi työ- ja perhesyistä toimittajaksi huolehtien mm. työläästä Tasoristeys-palstan koostamisesta. Markku oli tehnyt luopumisilmoituksensa hyvissä ajoin, mutta jatkajan löytyminen oli jälleen vaikeaa - Markku oli jättänyt suuret saappaat.

Ismo Kirves suostui pitkällisen taivuttelun jälkeen päätoimittajaksi toimituskunnan vankalla tuella. Ismo jatkoi Markun viitoittamalla tiellä tuoden toki mukaan omia aineksiaankin. Hänen toimikaudellaan julkaistiin tarina Hannu Niklanderista - hänen rautatieaiheisia runojaan sekä mielenkiintoinen elokuvakatsaus. Neljä vuotta Ismo teki lehteä ja luopui toimestaan siten, että hänen seuraajansa Jarkko Voutilainen aloitti päätoimittajana numerosta 1/2001. Hän päätoimitti vielä lehden 2/2001 ja vetäytyi sitten erinäisistä syistä pois tehtävästä. Hänen ansioikseen tänä lyhyenä aikana on luettava lehden säännöllisyyden lisääminen ja julkaisuaikataulun julkaiseminen lehdessä.

Jarkon seuraajaksi tuli Kimmo Pyrhönen, joka jatkoi julkaisuaikataulun esittämistä. Muuten lehden linja pysyi samana, mutta matkakertomuksista pitävänä hän toi myös ne lehteen. Samoin palautettiin mm. vuoden höyryajeluista kertova taulukko. Pääkirjoituksiin tuli liikennepolitiikkapainotusta aiempaa enemmän. Kimmo myös vakioi lehden koon 52-sivuiseksi ja pyrki lisäämään värisivujen määrää. Lisäksi hän vielä taittoi lehden, joka lisäsi työtaakkaa melkoisesti. Tuomas Myllylä saatiin kuitenkin taittajaksi numerosta 3/2003 alkaen. Samalla Resiina-lehdelle hankittiin ajanmukainen tietokone sekä taitto-ohjelma. Tärkeänä hän on pitänyt myös lehden omien nettisivujen aikaansaamista ja ideoi asiaa yhdessä Miikka Granlundin kanssa, joka on vastannut sivujen teknisestä toteuttamisesta.

Päätoimittajina ovat olleet:

nro 1-4 Seppo Pölhö 33 toimitettua sivua
nro 5-11 Eljas Pölhö 77 toimitettua sivua
nro 12-14 Hannu Haaki (†) 26 toimitettua sivua
nro 15 Nurminen-Helomaa 21 toimitettua sivua
nro 16-31 Pauli Söderholm 587 toimitettua sivua
4/1975-4/1985 Matti Bergström 1296 toimitettua sivua
1/1986-4/1996 Markku Nummelin 2288 toimitettua sivua
1/1997-4/2000 Ismo Kirves 824 toimitettua sivua
1/2001-2/2001 Jarkko Voutilainen 112 toimitettua sivua
3/2001- Kimmo Pyrhönen 884 toimitettua sivua (3/2005)


Lehden teko ei ole vain päätoimittamista. Päätoimittaja hankkii jutut, koordinoi kuvat, tekee esivalmistelut, sopimukset sekä vastaa lehden aikataulusta ja jutuista. Toimitussihteeri avustaa päätoimittajaa ja pääasiallinen työ hänellä on tarkistaa mahdollisuuksien mukaan aineiston oikeellisuus sekä muokata tarinat äidinkielellisesti oikeiksi. Taittajan vastuulla on lehden ulkoasu ja asioiminen kirjapainon kanssa.

Resiinan korjausluvusta on vuodesta 1988 vastannut Sakari K Salo, joka on ollut myös tähän asti ainoana toimitussihteerinä lehdestä 2/1995 alkaen.

Erillisinä taittajina lehdissä ovat olleet:

1/1986 - 3/1988 Jorma Attila
4/1988 Jorma Attila - Timo Lintinen
1/1989 - 4/1989 Timo Lintinen
1/1990 - 3/1993 Ari Julku
4/1993 - 4/1995 Kari Ojanperä-Timo Lintinen
1/1996 - 2/1996 Kari Ojanperä
3/1996 - 4/1996 Kari Ojanperä-Pertti Siltakoski
1/1997 - 4/1999 Pertti Siltakoski
1/2000 Pertti Siltakoski-Kimmo Pyrhönen
2/2000 - 2/2003 Kimmo Pyrhönen
3/2003 - 4/2004 Tuomas Myllylä
1/2005 - 2/2005 Juha Vuorinen
3/2005 - 4/2007 Tuomas Myllylä
1/2008 - Juha Vuorinen


Erillisenä kuvatoimittajana on numerosta 2/2009 toiminut Hanno Jussila, jonka tehtäviin kuuluu lehdessä julkaistavien kuvien käsittely.

Näiden lisäksi Resiina-lehdellä on toimituskunta, joka tuo kokouksiin kuvatäydennystä, tekee juttuja ja pitää silmät ja korvat auki rautatieasioissa. Pitkäaikaisia lehden kanssa puurtajia ovat mm. Markku Nummelin, Mikko Alameri, Kari Salo, Jarmo Oksanen, Jorma Rauhala ja Sakari K Salo. Lisäksi koko joukko toimittajia ja kirjoittajia on ollut mukana ansiokkaasti.

Resiina ei synny ilman tavallisten jäsenten aktiivisuutta. Lehti kaipaa vuositasolla n. 200 sivua materiaalia, joka kaikki tuotetaan talkoilla. Siinä on haastetta ja mahdollisuus teille jokaiselle; ota yhteyttä päätoimittajaan, jos haluat tehdä artikkelin!

Kimmo Pyrhönen


Vanhojen Resiinojen kansia:


Ensimmäinen Resiina

19. Resiina


30. Resiina

Resiina 4/1977


Resiina 2/1982

Resiina 1/1985


Resiina 1/1986

Sadas Resiina 3/1992


Resiina 4/2002