Tammikuu 2007
Havainto
17.01.2007 12:24
Suupohjan radalla tapahtuu...
Yksi ihminen kuoli keskiviikkona tasoristeysonnettomuudessa Närpiössä Pohjanmaalla. Turma sattui vartioimattomassa tasoristeyksessä kello 10.55 Närpiön Karilassa.
Henkilöauto sinkoutui törmäyksen voimasta ojaan, ja uhri kuoli pelastuslaitoksen mukaan heti.
(www.iltalehti.fi)
Kommentit
17.01.2007 12:29 | Simo Virtanen | Taitaa olla liikennemääriin suhteutettuna onnettomuusalttein rataosuus. |
17.01.2007 13:24 | Jouni | Vähäinen liikenne onkin riskiä lisäävä tekijä. Ihmiset asennoituvat siten, kuin junia ei kulkisi ollenkaan. Eipä tuossakaan tasoristeyksessä näkemien puolesta pitäisi junan alle jäädä. |
17.01.2007 15:07 | Oskari Väisänen | Ei, ei näin. No, hyvä että asioista uutisoidaan. |
17.01.2007 18:46 | Niemi Iiro | Ilkassakin on varmaan harva se viikko juttuja kuinka autoilijoita kuolee ajaessaan junien alle, mutta eipä näytä vaikuttavan millään lailla pohjalaisten ajotapoihin. Kävin kirjastossa katsomassa kyseistä lehteä silloin, kun eräs autoilija oli ajanut ratatyökoneen kylkeen. Olikohan se palomestari, joka siinä lehtijutussa totesi, että näkyvyys oli niin hyvä, liian hyvä, ettei junaa oikein osaa siinä edes varoa. Tiesittekö muuten, että Kauhajoki on myös kolaritilastojen ykkönen Suomessa. |
17.01.2007 19:20 | Mikko Martimo | On perin huomattavaa, että juuri pohjanmaalla tapahtuu tällaisia ja muitakin liikenneonnettomuuksia enemmän kuin muualla maassa. Siellä tuntuu vallitsevan omituinen asenneilmasto. |
17.01.2007 22:08 | Simo Virtanen | Auto sinkoutui ojaan ja kuljettajan pää oli pinnan alla pelastuslaitoksen saapuessa. Väistämättä herää kysymys veturinkuljettajan ym. mahdollisen henkilökunnan toiminnasta. Saapa nähdä mitä tästäkin vielä tullaan näkemään, varsinkin jos kuljettajan todetaan kuolleen hukkumalla. //iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1302266 |
17.01.2007 22:33 | Mikko Mäntymäki | Asenne autoilijalla oli "eihän sieltä eilenkään junaa tullut". Ei tästä tule junahenkilökunnan toiminnasta mitään selvityksiä. Kohta varmaan nämä roskalehdet ehdottaa että junamiehen tai konnarin pitäisi hypätä vauhdissa kyydistä tarkistaakseen miten todelliselle syylliselle tapahtui, en ainakaan minä vaarantaisi työkuntoani moisen paskiaisen takia, Mitä v....a tuli alle... |
17.01.2007 22:42 | Simo Virtanen | No joo, halutaanpa tai ei, niin kuolemaan johtanut onnettomuus on poliisin tutkittava ja kuolonuhrin vuoksi päälle tulee vielä tutkintalautakunnan tutkimukset. Jos olet yhteenkään tutkintalautakunna raportin pohjalta kirjoitettuun autolehden ym. juttuun tutustunut, niin kyseessä on melkoisen perusteellinen homma. |
18.01.2007 01:20 | padami | Se kun on tuo Suomalaisten autoilijoiden ajattelutapa liikenteessä jotta minä en väistä kun olin tässä ensin.. ;c) |
18.01.2007 18:18 | Dakkus | Olisihan se junakuljettaja voinut peruutella junallaan tasoristeykselle katselemaan, että miten kävi. Mutta mitäs sitten tehdään, jos auto onkin päätynyt jotenkin junan alle? Saattaa perutellessa käydä vähän hassusti. Sanoisin, että kuitenkin on parempi, että juna pysyttelee ihan paikoillaan siellä satojen metrien päässä, minne päätyy pysähtymään. Jotenkin tuntuu oudolta vaatia veturikuskia tuollaisen jälkeen refleksinomaisesti jolkottelemaan takaisin onnettomuuspaikalle jalan tsekkaamaan, että mitä kävi. Vaikka niin kai periaatteessa olisikin /järkevintä/. |
18.01.2007 21:41 | NH | Junaa ei missään tapauksessa saa liikuttaa onnettomuuden tapahduttua ennen palokunnan tuloa, ellei kyseessä ole vakava lisäonnettomuuksien vaara. Kuljettajan tehtävä on aivan ensimmäisenä varmistaa avun hälyttäminen paikalle, jonka jälkeen onnettomuuspaikalle on mentävä, joko konduktöörin tahi kuljettajan toimesta. Näissä asioissa ei ole vaihtoehtoja. Tässä tapauksessa palokunta on ollut jo 7 minuutin kuluttua paikalla, joka on onnettomuustilanteen ollessa päällä kaikenkaikkiaan varsin lyhyt aika. |
19.01.2007 12:52 | Simo Virtanen | Näin on! Apua on yleensä ehditty hälyttämään jo ennen junan pysähtymistäkin. Junan pysähdyttyä juostaan onnettomuuspaikalle. Uhrin hengen pelastaminen ei suuria temppuja vaadi, siis jos jotain on ylipäätään pelastettavissa. Varmistaa hengityksen kulkemisen niskasta tukemalla ja yleensä ei muuta tarvitakaan. Sen junamiehistön saapumiseen vievän minuutin selviää hengittämättäkin, muttei palokunnan odotusaikaa. Jotenkin olen ollut siinä uskossa, että rautateilläkin henkilökuntaa koulutetaan jatkuvasti erilaisista vaara- ja onnettomuustilanteista selviämiseen. Ei tuollaista yksinkertaista hätäensiapua tarvitse veturimiehenkään "refleksinomaisesti" tehdä, pikemminkin ajattelemalla. Tuollainen varautuminen ja harjoittelu kun on ainakin meri- ja ilmaliikenteessä täysin jokapäiväistä ja itsestään selvä osa miehistön tehtäviä. Toivon, että tänne kirjoittajat eivät ole oikeasti rautateillä muussa kuin matkustajan rooleissa. |
19.01.2007 12:53 | Simo Virtanen | Ai niin, lisätään nyt vielä, etten todellakaan tarkoittanut kommentteja mitenkään tuohon Närpesin tapaukseen, vaan yleisellä tasolla. |