Heinäkuu 2007

Havainto

31.07.2007 09:12

Tämä on havainto arkeologisesta kirjallisuudesta. Satuin juuri lukemaan Ella Kivikosken artikkelia Kappale Salon seudun rautakautta (Suomen Museo XLVIII, 1942), jossa hän kirjoittaa Uskelan (Salon) Lukkarinmäen löytöpaikasta. Arkeologisille löytöpaikoillehan vaaitaan korkeudet, jotka kiinnitetään paikalleen yleensä lähimmän valtakunnalliseen järjestelmään kuuluvan kiintopisteen avulla. Aiemmin jouduttiin soveltamaan enemmän kuin nykyisin, Kivikoski näet kirjoittaa C. A. Nordmanin vuonna 1922 toimittamasta vaaituksesta: "Vaakitus on suoritettu radalta lähtien, Vähänsillan eteläiseltä radankiskolta alkaen, joka Salon aseman ratamestarin toht. Nordmanille antaman tiedon mukaan on 4,513 m y.m.p." - Kysymys ei ole itselleni tällä hetkellä ajankohtainen, mutta lieköhän moinen "tarkkavaaituskiintopiste" enää entisellä korkeudellaan...

Lähettäjä: Timo Salminen

Kommentit

31.07.2007 10:54 Tuomas Pätäri Suomessa on niin rankka maankohoamisilmiö, että jatkuvasti noiden korkeus nousee. Sitten vaan tarpeeksi usein tietokantoihin päivitetään uusi korkeus. Juuri ratojen varsilta korkeuskiintopisteitä löytyy Suomessa varsin paljon.
31.07.2007 12:37 jpl Ai niin Timo oli arkeologi.. :) No, Salon ratapiha on 4,6 metrin korkeudella merenpinnasta.
31.07.2007 14:28 Jarkko Korhonen Etelärannikolla maa kohoaa joku 30-35 cm sadassa vuodessa, siis joku puolisen metriä rautateiden olemassaoloaikana. Perämeren pohjukassa 80-90 cm sadassa vuodessa.
31.07.2007 15:00 Timo Salminen Totta, maa kohoaa, mutta tässä lienee tapahtunut muutakin muutosta, kun vaaituksen lähtökohdaksi on otettu ratakisko sillalla tilanteessa kesällä 1922.
31.07.2007 15:54 tane Noh, jos se referenssipiste oli oikein mitattaessa, niin oikeinhan se korkeusasema on (maankohoaminen huomioiden) vieläkin, vaikka rata olisi purettu :)